Se oli jälleen kaunista,
tynnyri.

Asuminen siinä pehmustein vuoratussa säiliössä,
josta näkee raostaan vain pienen palan todellisuutta
on helpompaa.

Kun kerran sieltä ulos kaadetaan,
ei pois tahtoisikaan.
Suojansa samettisen miksi luovuttaisi
kovan maailman edessä.

Useimmiten ei ole valinnanvaraa.


Jos vain silmäni sulkemalla voisinkin
kaiken pahan kadottaa,
sen tekisin,
sokeutuisin.

Vaan turhaa kieltää on julmuutta tapahtuvaa,
ei auta asioita muuttamaan,
ei puutteita katoamaan.


Pelkkä tieto ajatuksena ei ketään pelasta,
usko tulevaan ei monen mieleen tartu hokemalla,
täytyy selviäminen oppia kokemalla.

Turhaa ajatella.
Ilman suunnitelmaa muutoksesta.
Toistaiseksi koitan kehitellä strategiaa,
ei minusta ole unohtamaan turhaa kuolemaa.




Sammalta Kukkavaasissa.
Levää Akvaariossa.
Elämän Rikkaruohoja.